Minä ja minun suuri suuni

Lunatic Face Vector

(Photo credit: Vectorportal)

Minun on kautta aikojen ollut vaikea hyväksyä tiettyjä yhteiskunnan normeja ja siksi koen nytkin pakottavan tarpeen kirjoittaa tätä blogia. Jos vaikka joku jossain saisi minusta vaikutteita ja yrittäisi osaltaa parantaa maailmaa.

Minut kategorioidaan monesti asehulluksi, survivalistiksi ja sulkeutuneeksi maalaistolloksi. Useimmiten tämä luokittelu tehdään virheellisten käsitysten ja ennakkoluulojen siivittämänä.

On  siis syytä huomauttaa näin blogini alkumetreillä ettei minun tarkoitukseni ole tuputtaa omia poliittisia tai teologisia näkemyksiäni kenellekkään vaan yksinkertaisesti herättää keskustelua kaikissa julkisissa medioissa ja yksityisissä kokoontumissa, missä käsitellään yhteiskunnallemme tärkeitä aiheita. Kyllä, tämä tarkoittaa naapurissasi asuvan mummelin ompeluseuraa ja Helsingin sanomien kolumneja.

Tätä blogia varten tulen tietoisesti lainaamaan ja varastamaan ajatuksia ja sisältöä sellaisilta lähteiltä jotka eivät saa Suomessa ansaitsemaansa huomiota tai kenellä on enemmän sanottavaa kuin valtamediassa tuodaan esille. Näihin lukeutuu, mm. Jack Spirko (http://www.thesurvivalpodcast.com) ja Dr. Bones ja Nurse Amy (http://www.doomandbloom.net) ja monet muut sellaiset henkilöt ja organisaatiot joiden ajatusten toivoisin saavan suuremman yleisön täällä Suomessa.

Tarkoitukseni ei ole sanoa etteikö täällä Suomessa olisi ajattelijoita ja mediapersoonia ja yksilöitä joilla olisi paljonkin sanottavaa yhteiskuntamme parantamiseksi. Valitettavasti monet heistä ei yksinkertaisesti kykene tai halua osallistua niihin muutosprosesseihin mitä yhteiskuntamme vaatii. Sillä uskokaa tai älkää, kaikki ne epäkohdat mistä suosikki uutistenlukijanne teille joka ilta kertoo, ovat korjattavissa, mutta toistaiseksi kaikki ovat olleet liian huolissaan omasta asemastaan ja seuraavasta vuosikatsauksesta että olisivat suostuneet hyväksymään tarvittavat toimenpiteet.

Meidän tulisi hyväksyä se yksinkertainen tosiseikka että, elämä sellaisena kun me sen tunnemme ei tule säilymään jälkipolville. Isoisämme elivät maailmassa jossa me emme selviytyisi, eikä heidän kasvatus tai koulutus olisi riittänyt auttamaan heitä elämään tyytyväisenä nykytietoyhteiskunnassa. Tämä on kylmä tosiseikka. Meidän jotka nyt olemme tekemässä päätöksiä, tulisi keskittää huomiomme tulevaisuuteen niin kuin lukemattomatta sukupolvet ovat tehneet ennen meitä. Ne päätökset mitä me teemme nyt kantavat hedelmää vasta vuosikymmenten päästä. Lastenlastemme tulevat maksamaan ne velat joilla me nyt rahoitamme elämäntapamme.

En tarkoita nyt kasvihuoneilmiötä tai valtionvelkaa vaan niitä rakenteita joiden ympärille rakennamme heidän yhteiskunnan. Ne lait ja säädökset mitä me nyt luomme tulevat muokkaamaan heidän maailmannäkemystään. Jos he syntyvät ja kasvavat osana kulutusyhteiskuntaa on heidän vaikeampi tai jopa suorastaan mahdotonta hyväksyä niitä elämän tosiseikkoja, joiden eteen he joutuvat jos he putoavat hyvinvointi verkoston ulkopuolelle.

Elämä voi olla hyvinkin brutaalia, jos siihen ei ole valmistautunut.

Enhanced by Zemanta
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: