Mitä jätät jälkipolville, kun sinusta aika jättää?

Minimalismin Ilo

Arjessa harvemmin tulee ajatelleeksi, että jonakin päivänä kun meitä ei enää ole, joku selvittää kaiken sen tavaran mikä meiltä jää. Jotkut meistä vähentävät tavaraa aika ajoin, toiset keräävät sitä koko elämänsä ajan. Riippuu meistä itsestämme, minkä mittaisen selvitysurakan jälkipolvillemme jätämme.

Voimme nähdä tavaramme tärkeinä ja arvokkaina, mutta entä sitten, kun emme enää ole päättämässä tavaroidemme kohtalosta? Voimme kantaa tavaroidemme mukana muistoja, mutta muilla ei ole tavaroistamme tätä kokemusta, joka nostaa niiden arvoa mielessämme. Lapsillemme, tai kuka kotimme kuolemamme jälkeen sitten selvittääkin, tavaramme voivat olla täysin yhdentekeviä. Tavarat, joita olemme vuosikausia tai vuosikymmeniä vaalineet, voivatkin jäädä vain selvitettäväksi taakaksi jälkipolville.

Pula-aika on vahvasti takanapäin ja suurten tavaramäärien jättäminen jälkipolville ei ole tarpeellista. Päinvastoin se vain lisää tavaran tuomaa taakkaa, jota useimmilla on jo omissakin kodeissaan. Voimme ajatella lämpimin ajatuksin tavaroitamme, ja niiden jättämistä lapsillemme. Emme kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, että lapsemme eivät välttämättä välitä niistä vähääkään. Jälkipolvillamme on oikeus omaan elämään…

View original post 232 more words

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: