ammattisotilas

Kolme asiaa ovat säilyneet muuttumattomana jo pitkään kotimaisessa turvallisuuspoliittisessa liturgiassa: Yleinen asevelvollisuus, liittoutumattomuus ja koko maan puolustaminen. Noh, asevelvollisuus ei enää olekaan ihan niin yleinen kuin ennen ja Unionin jäsenenä emme ole enää täysin liittoutumattomiakaan. Entä sitten se kolmas?

Tarkastellessa kotimaan karttaa, valtakunnan ydinalueita ja Venäjältä johtavia kulkureittejä, valtakunnan alueelta pystyy ilman maantieteen professuuriakin tunnistamaan muutamia keskeisiä alueita jotka meidän tulee pitää hallussamme kaikissa tilanteissa. Nämä ovat (järjestyksessä etelästä pohjoiseen) 1) Eteläinen rantamaa + Ahvenanmaa, 2) Kaakonkulma, eli Saimaan ja Suomenlahden välinen alue, 3) Pohjois-Karjala Lieksa-Joensuu – alueella, 4) vyötärön alue Kajaanin korkeudella, 5) Kemijärven-Sallan suunta ja 6) Ivalon alue.

Sodan ajan vahvuuden laskiessa 250 000 sotilaan korville, on selvää että sodan ajan kenttäarmeija ei voi olla vahva kaikkialla. Ei se sitä itse asiassa ole ollut koskaan eikä tasajakokaan ole taktiikkaa, joten asevoimat on ryhmitettävä painopisteeseen. Koska valtakunnan väestön ja tuotannon pääosa sekä kriittinen infrastruktuuri sijaitsee karkeasti Helsinki-Tampere-Turku – kolmion…

View original post 128 more words

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: