Minimalismin Ilo

Vanhat kirjeet ja kortit, perintötavarat, päiväkirjat, lahjat. Useimmilla meistä on tavaroita, joihin liittyy tunteita tai muistoja. Voi olla, että haluaisimme vähentää tällaisia tavaroita, mutta niiden tunne- tai muistoarvo tekee siitä kovin vaikeaa.

Miten tällaisten tavaroiden kanssa tulisi toimia, jos kaikesta huolimatta haluamme vähentää niitä tai päästä niistä kokonaan eroon?

Kirjoitin aikaisemmin aiheesta miksi säästää tavaroita, joista saa pahan mielen. Tämä pätee myös muistoesineisiin. Jos lahjaksi saadut tavarat tai muut muistoesineet aiheuttavat pahaa mieltä, niin miksi ihmeessä säästäisimme niitä?

Itse silppusin jokunen vuosi sitten kasan vanhoja päiväkirjojani. En nähnyt mitään järkeä niiden säästämisessä, koska ne kuvasivat ajanjaksoa elämässäni, josta ei ole paljonkaan mukavaa muisteltavaa. Mukavat muistot ovat mielessäni, päiväkirjat olivat täynnä ikäviä asioita.

Olen hävittänyt myös kirjeet tai kortit ihmisiltä, jotka eivät enää ole elämässäni. Vanhojen rakkauskirjeiden silppuaminen voi olla varsin vapauttavaa, varsinkin jos suhteeseen liittyy ikäviä muistoja. Edesmenneen mummuni lähettämiä kirjeitä ja kortteja olen säilyttänyt muutaman. Ne riittävät, sillä…

View original post 635 more words

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: