”Miksi luovuin siitä, nyt se olisi tarpeen!”

Minimalismin Ilo

”No nyt minä sitä sitten tarvitsisin! Arvasinhan minä, että heti kun luovun siitä, niin kohta sitä johonkin tarvitsen!”

Tavaroista luopuminen voi tuntua vaikealta, vaikka tavaran vähentämisen kokisi itselleen tärkeäksi. Tavaraa on voinut vuosien ja vuosikymmenten mittaan kertyä aivan liikaa, ja suurin osa tavarasta on käytön sijaan vain säilytyksessä. Liiallinen tavaran määrä ja pursuilevat säilytystilat voivat ahdistaa, mutta kuitenkaan oikein mistään ei uskaltaisi luopuakaan.

Mistä johtuu, että hetki sitten tarpeeton tavara alkaa tuntua tarpeelliselta – hyvin pian sen jälkeen, kun siitä on luopunut? Ajattelen, että tuollainen ajatus herää usein ihmisen turvattomuuden tunteesta, vahvistamaan käsitystä siitä, että tavaroista ei kannata luopua, koska mitä tahansa voi vielä tarvita. Voi olla, että aiemmin elämässä on ollut pulaa todella tarpeellisista arjen asioista, kuten ruoasta tai välttämättömistä tavaroista. Vaikka tilanne olisikin muuttunut aivan toisenlaiseksi, eikä paluuta entisenlaiseen kurjuuteen olisi enää tulossa, luottamus tulevaisuuteen voi yhä olla huteralla pohjalla. Jonakin hetkenä rationaalisen päätöksen tekeminen turhasta tavarasta luopumiseksi…

View original post 648 more words

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: